Luokka Arkisto: Okategoriserade

Lapset ja enduro

Moottorin pärinästä ja vauhdista innostuneet lapset voivat aloittaa enduron jo nuorella iällä. Maastossa ja metsissä olevilla radoilla lajiin tutustujat pääsevät kokemaan ajamisen hurmaa ja jännitystä, sekä kehittämään fyysistä kuntoaan ja motorisia taitojaan. Enduropyörällä päästellessä saa purkaa energiaa, ja se on kaikin puolin kehittävä harrastus, jonka parissa aika ei taatusti käy pitkäksi.

Endurossa ajetaan offroad-pyörillä, joita on olemassa eri kokoisia, myös lapsille, alkaen 50 kuutiosta. Teini-ikäisille sopivia ovat 85- tai 125-kuutioiset pyörät, joita on kaksi- tai nelitahtisia. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että kun lapsi osaa ajaa polkupyörällä, hän voi aloittaa myös enduro-ajon harjoittelun. Harrastekäytössä olevaa pyörää ei ole välttämätöntä rekisteröidä, eikä kuskilla tarvitse olla ajokorttia, joten enduroharrastuksen aloittamiselle ei ole säädetty ikärajaa.

Harrastuksen aloittaminen

Kaatumisilta ei voi välttyä, ja harrastusta aloiteltaessa vauhdin on parasta olla maltillista. Aluksi lapsen kannattaa harjoitella ajoa siihen suunnitellulla hiekkakentällä. Pienimpien lasten pyörän pakoputkeen saa asetettua prikan, joka rajaa maksiminopeuden kävelyvauhtiin. Kun lapsi kasvaa ja taidot kehittyvät, pääsee vaikkapa 50-kuutioisella pyörällä kulkemaan mopon nopeutta, eli alle 50 kilometriä tunnissa. Tässäkin vaiheessa vanhemmat voivat säätää kaasun avautumaan vain tietyn määrän.

Lapsella tulee aina ajaessa olla yllään kunnon suojavarusteet. Niihin kuuluvat asianmukainen kypärä, rintapanssari, ajokengät ja ajohanskat. Polvi- ja kyynärsuojat ovat myös tarpeen, ja niitä saa joko irrallisina tai ajotakkiin ja -housuihin kiinnitettyinä.

Harrastuksessa alkuun pääsemisessä kannattaa ottaa ensimmäiseksi yhteys paikalliseen moottorikerhoon tai alueelliseen yhdistykseen. Sitä kautta pääsee lajiin sisään, saa uusia kavereita ja lajissa tarvittavien taitojen, kuten oman pyörän huoltamisen ja korjaamisen hallitseminen kehittyy ajan mittaan. Voidakseen myöhemmin siirtyä kilpailemaan lajissa lapsen tulee kuulua johonkin kerhoon, jonka kautta hän saa tarvittavan kilpailulisenssin. Pyörän tulee silloin olla myös rekisteröity tai siirtokilvissä, ja ajajalla tulee olla ajokortti, koska kisoissa saattaa olla siirtymisiä yleisillä teillä.

Harrastuksen rahoittaminen

Jotkut moottorikerhot voivat järjestää maksuttomia kokeilupäiviä. Lajia ja pyörän hallintaa on mahdollista kokeilla kertamaksulla myös ajoharjoitteluradalla kesäaikaan järjestettävillä opetuskerroilla. Tällaisia on pidetty esimerkiksi Sipoossa. Tämä on matalan kynnyksen edullinen vaihtoehto aloittamiseen, sillä pyörää ja varusteita ei tarvitse itse hankkia eikä varastoida. Radalla lajin kokeneet ohjaajat opastavat lapsia.

Enduron harrastaminen edellyttää jonkin verran taloudellista panostusta turvallisiin välineisiin. Oman enduropyörän hankkiminen tulee jossain vaiheessa ajankohtaiseksi, ja se maksaa harrastuksessa eniten. Lapsen kohdalla pyörän uusiminen tulee tarpeeseen hänen kasvaessaan. Myös esimerkiksi pyörän korjaaminen, ajovarusteet ja niiden uusiminen, polttoaine ja vakuutukset vievät rahaa. Vaikka offroad-pyörällä ajetaankin suljetulla alueella tai metsässä, täytyy pyörän olla liikennevakuutettu. Vakuutusten hintoja kannattaa aina vertailla, ja pyörän rekisteröiminen saattaa alentaa vakuutusmaksua. Mieluisaan, kehittävään ja mahdollisesti pitkäaikaiseen harrastukseen on kuitenkin kannattavaa satsata. Lainaa alhaisilla koroilla saa haettua kätevästi netistä, esimerkiksi Sambla.fi-sivustolta, kun tarvittavat varustehankinnat tulevat ajankohtaisiksi.

Kisailemaan?

Kuten muissakin urheilulajeissa, myös enduron piirissä järjestetään alueellisia kisoja. Suomessa on alle 20-vuotiaille nuorille omat SM-kisat, joihin voi osallisua 16-vuotiaasta ylöspäin. Onpa Endurossa mahdollisuus edetä tulevaisuudessa myös MM-kisoihin asti, ja suomalaiset kuskit ovatkin viime vuosina menestyneet kansainvälisesti. Näissä MM-kisoissa on myös junioriluokka. Kaikki eivät kuitenkaan halua tähdätä kilpa-ajajiksi, ja lapsi ja nuori voi harrastaa enduroa myös puhtaasti huvin vuoksi, mieleisenä ajanvietteenä samanhenkisten kavereiden kanssa sekä oman kunnon ja ajotaidon ylläpitämiseksi.

Enduron suomalaisia maailmanmestareita

Enduro on suomalaisille rakas laji, eikä vähiten siksi, että suomalaiset ovat menestyneet lajissa loistavasti kautta aikojen. Enduron maailmanmestaruuskilpailu ajettiin ensimmäisen kerran vuonna 1990, jolloin mestaruus ratkaistiin kuudessa eri luokassa. Tuolloin Suomikin sai heti ensimmäisen maailmanmestarinsa.

Riihimäkeläinen Kari Tiainen aloitti uransa motocrossin parissa jo pikkupoikana, ja osallistui lajin kilpailuihin ensimmäisen kerran 13-vuotiaana. 16 vuotta täytettyään hän ajoi sekä motocross- että endurokilpailuja. Motocrossin MM-sarjassa hän kilpaili vuodesta 1984 alkaen, mutta useat loukkaantumiset ja luunmurtumat pilasivat häneltä monta kautta. Loukkaantumisen seuratessa toistaan hän päätti jo lopulta, että lienee parasta lopettaa moottoriurheilu, ja mennä ”oikeisiin töihin”. Moni kattopaneeli jäi kuitenkin asentamatta, kun sattumien summana häntä pyydettiin ajamaan Päijänteen ympäriajoon 1989, jonka hän yllättäen voitti. Tästä alkoi keskittyminen enduroon, ja seuraavana vuonna 1990, kun endurossa ajettiin mm-sarja, Tiainen voitti Suzukilla 250cc -sarjan maailmanmestaruuden. Seuraavana vuonna hän voitti saman sarjan mestaruuden Husqvarnalla, jonka kanssa oli tehnyt sopimuksen heti kauden päätyttyä. Sopimus Husqvarnan kanssa jatkui kuusi vuotta, joina hän voitti 500 cc -sarjassa kaikkiaan neljä maailmanmestaruutta sekä kaksi hopeasijaa. Vaihdettuaan KTM:n talliin hän voitti vielä kahdesti kultaa, kahdesti hopeaa ja päätti uransa 2001 MM-pronssiin.

Juha Salminen on 13-kertainen enduron maailmanmestari ja maailman kaikkien aikojen menestynein moottoriurheilija. Hänellä on kahdeksan luokkamestaruutta, ja yleiskilpailun hän on voittanut viidesti peräkkäin 2000-2004. Joukkuemaailmanmestaruuden hän on voittanut Suomen joukkueessa seitsemän kertaa. Lisäksi hän on USA:n GNCC:n mestari vuosilta 2005 ja 2006. Häneltä löytyy myös Saksan, Australian, Espanjan ja Suomen mestaruuksia. Lisäksi hänellä on Suomen ja Euroopan mestaruudet myös trialissa ja motocrossissa. Hänet on valittu myös ensimmäisenä ei-amerikkalaisena USA:n parhaaksi offroad-urheilijaksi vuonna 2006. Hän on ainut moottoriurheilija maailmassa, joka on yhdellä kaudella voittanut kaikki MM-osakilpailut. Hän on voittanut urallaan kaikkiaan 96 osakilpailua. Legendaksi enduropiireissä noussut Salminen ilmoitti päättävänsä uransa 2013.

Petteri Silvan on viisinkertainen enduron maailmanmestari. Hän syntyi Jämsässä 1972 ja sai jo kolmevuotiaana ensimmäisen moponsa. Hän harrasti pikkupoikana trialia, ja kilpailikin jo 9-vuotiaana ensimmäisen kerran. Lisäksi hän harrasti vakavasti myös motocrossia ja hiihtoa. 13-vuotiaana hän kilpaili ensimmäisen kerran motocrossissa. 1991 sattuneen loukkaantumisen jälkeen hän kokeili enduroa paikallisessa kisassa, ja osoittautui ylivoimaiseksi. Tästä alkoi enduroura, jonka aikana hän voitti viisi maailmanmestaruutta ja kaikkiaan 44 osakilpailuvoittoa.

Suomalainen enduron suurmies oli myös Mika Ahola. Hämeenlinnassa 1974 syntynyt Ahola tiesi jo pienenä haluavansa moottoripyörän, ja teininä hänen suuri idolinsa oli Kari Tiainen, joka oli tuolloin jo saavuttanut ensimmäisen maailmanmestaruuden. Ahola aloitti kilpauransa heti 16 vuotta täytettyään ja kortin saatuaan, ja jo ensimmäisenä kilpailuvuonnaan hän voitti junioriluokan suomenmestaruuden. 1993 hän voitti kaikkien aikojen nuorimpana perinteisen Päijänteen ympäriajon, ja pääsi lopulta ajamaan MM-sarjassa Husqvarnan tallissa. Neljään vuoteen ei kuitenkaan juuri menestystä tullut, ja hän vaihtoikin 1996 TM-talliin, ja lopetti samalla muut työt keskittyen kokonaan ajamiseen.

Useiden vuosien uurastaminen ja periksiantamaton taistelu poikivat vihdoin vuonna 2007 ensimmäisen MM-kullan E2-luokassa. Kaikkiaan Ahola voitti maailmanmestaruuden viisi kertaa peräkkäin eri luokissa v. 2007 – 2011. Ahola on myös ainoa Päijänteen ympäriajon kuudesti voittanut ajaja. Viidennen mestaruuden jälkeen Mika päätti siirtyä kaksitahtisiin ja teki sopimuksen Jogatas-tallin kanssa. Joulun alla juuri ennen koti-Suomen lentoa hän päätti vielä käydä ajamassa pyörällään ja kaatui. Pienen, vaarattoman näköisen kaatumisen seurauksena häneltä jouduttiin poistamaan munuainen. Hän kuoli yllättäen 15. tammikuuta 2012 leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin.

Enduroharrastuksen aloittaminen aikuisiällä

Suomalaiset ovat moottoriurheilukansaa, ja siihen liittyvän harrastuksen aloittaminen on varmasti käynyt mielessä monilla. Enduroa harrastetaan Suomessa todella paljon, ja vaikka moottoriurheilu ei varsinaisesti ole kovin halpa harrastus, on enduro siitä halvimmasta päästä. Suomalaisia enduron maailmanmestareita on eri luokissa kymmeniä, onhan Suomessa erinomaiset mahdollisuudet harjoitella vaikeissa olosuhteissa. Aikuisenakin voi aivan hyvin aloittaa enduron harrastamisen ja jopa menestyä, jos kilpailuharrastus kiinnostaa.

Miten päästä alkuun?

Aloittelijan kannattaa ensimmäiseksi ottaa yhteyttä paikalliseen moottorikerhoon, joita Suomessa on runsaasti, ja joiden yhteystietoja löytyy helposti netistä. Sieltä varmasti löytyy neuvoja, kuinka päästä alkuun. Saatat päästä kokeilemaan enduropyörää jopa ilmaiseksi. Joillain paikkakunnilla järjestetään koeajopäiviä, joissa uudet harrastajat pääsevät kokeilemaan, miltä moottoripyörän selässä istuminen tuntuu. Tuolloin et tarvitse lainkaan kokemusta moottoripyrällä ajamisesta, etkä edes mp-korttia, koska koeajot järjestetään suljetuilla radoilla. Voit myös osallistua endurosafarille, joita järjestetään jonkin varran ympäri Suomea.

Millainen pyörä aloittelijan kannattaa hankkia?

Jos päätät aloittaa vakituisen harrastuksen, on sinun luultavasti melko pian hankittava oma pyörä. Aloittelijan kannattanee hankkia ensin kohtuuhintainen, käytetty, kaksitahtinen pyörä, jonka käyttökustannukset ovat matalammat kuin isolla pyörällä. Pyöriä löytyy käytettyinä jopa parilla satasella, mutta tuolloin kyseessä on useimmiten pyörä, jota pitää osata ja joutuukin korjaamaan itse.

Kerhotoiminnassa näitäkin taitoja opetellaan ja opitaan kokeneiden harrastajien avulla. Voit kuitenkin varautua siihen, että kelvollisen ajokuntoisen pyörän hankkimiseen menee ainakin 2000€. Harrasteajoon ostettua enduropyörää ei tarvitse rekisteröidä, mutta sillä ei myöskään voi ajaa tieliikenteessä, vaan ainoastaan suljetuilla rata-alueilla. Enduropyörän voi kuitenkin rekisteröidä ja vakuuttaa tieliikenteeseen, ja pitkällä tähtäimellä se onkin helpompaa, koska pyörän voi tuolloin ajaa itse harjoitteluradalle, eikä sitä tarvitse kuljettaa sinne peräkärryllä.

Mitä muita harrastusvälineitä tulee hankkia?

Peräkärry on kuitenkin käytännössä pakollinen enduroharrastajalle, mikäli haluat harrastaa muuallakin kuin lähinurkissa tai ryhtyä astetta vakavammaksi harrastajaksi ja osallistua kilpailuihin.

Käytetyn avokärryn saa muutamalla satasella, kuomullinen peräkärry on kalliimpi, mutta kätevämpi käytössä. Lisäksi on hyvä olla ajoluiska, jota pitkin pyörän voi työntää kärryn päälle.

Kuljettajan ajovarusteet ovat ehdottoman välttämättömät turvallisuuden kannalta, koska endurossa sattuu aloittelijalle väistämättä kaatumisia. Kypärä, ajohousut ja -takki sekä kunnolliset saappaat ja ajohanskat ovat aivan ehdottomasti hankittavat varusteet, ja lisäksi rinta- ja selkäsuojat ovat suositeltavat, samoin polvi- ja kyynärsuojat, jos ei niitä takissa ja housuissa ole valmiina. Erilaisia niskatukia ja -vöitä on markkinoilla myös runsaasti, ja vahingon sattuessa voivat ne tulla tarpeeseen. Lisäksi joudut maksamaan vakuutukset, bensat, varaosat, huollot sekä renkaat.

Varusteiden hankkiminen tulee siis kaiken kaikkiaan aloittelijalle melko kalliiksi, muuta tokihan esim. peräkärry on lähes ikuinen ja sillä on muutakin käyttöä, ja varusteetkin ovat normaalisti erittäin kestäviä. Rahoitusta harrastukselle löytyy vaikkapa kilpailuttamalla laina Freedomrahoitus.fi-sivuilla. Jos olet sijoittanut kohtuullisen hyvään pyörään, voi sen myös aina myydä eteenpäin, mikäli harrastus kuitenkin hiipuu.

Aikuisen harrastajan on hyvä aloittaa kurssilla tai safarilla. Enduropyörällähän ei saa mennä ajelemaan mihin tahansa metsään, vaan on pysyttävä merkityillä radoilla. Enduro on varsin raskas laji, ajetaanhan siinä suurin osa ajasta seisaallaan oman ruumiin painoa avuksi käyttäen. Kunto kohoaa varmasti ja tasapainoaisti kehittyy. Enduro on laji, johon joutuu keskittymään kokonaisvaltaisesti, joten se poistaa myös stressiä. Laji on todella antoisa ja sen parissa tutustuu mukaviin ihmisiin.