Enduron suomalaisia maailmanmestareita

Enduro on suomalaisille rakas laji, eikä vähiten siksi, että suomalaiset ovat menestyneet lajissa loistavasti kautta aikojen. Enduron maailmanmestaruuskilpailu ajettiin ensimmäisen kerran vuonna 1990, jolloin mestaruus ratkaistiin kuudessa eri luokassa. Tuolloin Suomikin sai heti ensimmäisen maailmanmestarinsa.

Riihimäkeläinen Kari Tiainen aloitti uransa motocrossin parissa jo pikkupoikana, ja osallistui lajin kilpailuihin ensimmäisen kerran 13-vuotiaana. 16 vuotta täytettyään hän ajoi sekä motocross- että endurokilpailuja. Motocrossin MM-sarjassa hän kilpaili vuodesta 1984 alkaen, mutta useat loukkaantumiset ja luunmurtumat pilasivat häneltä monta kautta. Loukkaantumisen seuratessa toistaan hän päätti jo lopulta, että lienee parasta lopettaa moottoriurheilu, ja mennä ”oikeisiin töihin”. Moni kattopaneeli jäi kuitenkin asentamatta, kun sattumien summana häntä pyydettiin ajamaan Päijänteen ympäriajoon 1989, jonka hän yllättäen voitti. Tästä alkoi keskittyminen enduroon, ja seuraavana vuonna 1990, kun endurossa ajettiin mm-sarja, Tiainen voitti Suzukilla 250cc -sarjan maailmanmestaruuden. Seuraavana vuonna hän voitti saman sarjan mestaruuden Husqvarnalla, jonka kanssa oli tehnyt sopimuksen heti kauden päätyttyä. Sopimus Husqvarnan kanssa jatkui kuusi vuotta, joina hän voitti 500 cc -sarjassa kaikkiaan neljä maailmanmestaruutta sekä kaksi hopeasijaa. Vaihdettuaan KTM:n talliin hän voitti vielä kahdesti kultaa, kahdesti hopeaa ja päätti uransa 2001 MM-pronssiin.

Juha Salminen on 13-kertainen enduron maailmanmestari ja maailman kaikkien aikojen menestynein moottoriurheilija. Hänellä on kahdeksan luokkamestaruutta, ja yleiskilpailun hän on voittanut viidesti peräkkäin 2000-2004. Joukkuemaailmanmestaruuden hän on voittanut Suomen joukkueessa seitsemän kertaa. Lisäksi hän on USA:n GNCC:n mestari vuosilta 2005 ja 2006. Häneltä löytyy myös Saksan, Australian, Espanjan ja Suomen mestaruuksia. Lisäksi hänellä on Suomen ja Euroopan mestaruudet myös trialissa ja motocrossissa. Hänet on valittu myös ensimmäisenä ei-amerikkalaisena USA:n parhaaksi offroad-urheilijaksi vuonna 2006. Hän on ainut moottoriurheilija maailmassa, joka on yhdellä kaudella voittanut kaikki MM-osakilpailut. Hän on voittanut urallaan kaikkiaan 96 osakilpailua. Legendaksi enduropiireissä noussut Salminen ilmoitti päättävänsä uransa 2013.

Petteri Silvan on viisinkertainen enduron maailmanmestari. Hän syntyi Jämsässä 1972 ja sai jo kolmevuotiaana ensimmäisen moponsa. Hän harrasti pikkupoikana trialia, ja kilpailikin jo 9-vuotiaana ensimmäisen kerran. Lisäksi hän harrasti vakavasti myös motocrossia ja hiihtoa. 13-vuotiaana hän kilpaili ensimmäisen kerran motocrossissa. 1991 sattuneen loukkaantumisen jälkeen hän kokeili enduroa paikallisessa kisassa, ja osoittautui ylivoimaiseksi. Tästä alkoi enduroura, jonka aikana hän voitti viisi maailmanmestaruutta ja kaikkiaan 44 osakilpailuvoittoa.

Suomalainen enduron suurmies oli myös Mika Ahola. Hämeenlinnassa 1974 syntynyt Ahola tiesi jo pienenä haluavansa moottoripyörän, ja teininä hänen suuri idolinsa oli Kari Tiainen, joka oli tuolloin jo saavuttanut ensimmäisen maailmanmestaruuden. Ahola aloitti kilpauransa heti 16 vuotta täytettyään ja kortin saatuaan, ja jo ensimmäisenä kilpailuvuonnaan hän voitti junioriluokan suomenmestaruuden. 1993 hän voitti kaikkien aikojen nuorimpana perinteisen Päijänteen ympäriajon, ja pääsi lopulta ajamaan MM-sarjassa Husqvarnan tallissa. Neljään vuoteen ei kuitenkaan juuri menestystä tullut, ja hän vaihtoikin 1996 TM-talliin, ja lopetti samalla muut työt keskittyen kokonaan ajamiseen.

Useiden vuosien uurastaminen ja periksiantamaton taistelu poikivat vihdoin vuonna 2007 ensimmäisen MM-kullan E2-luokassa. Kaikkiaan Ahola voitti maailmanmestaruuden viisi kertaa peräkkäin eri luokissa v. 2007 – 2011. Ahola on myös ainoa Päijänteen ympäriajon kuudesti voittanut ajaja. Viidennen mestaruuden jälkeen Mika päätti siirtyä kaksitahtisiin ja teki sopimuksen Jogatas-tallin kanssa. Joulun alla juuri ennen koti-Suomen lentoa hän päätti vielä käydä ajamassa pyörällään ja kaatui. Pienen, vaarattoman näköisen kaatumisen seurauksena häneltä jouduttiin poistamaan munuainen. Hän kuoli yllättäen 15. tammikuuta 2012 leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *