Suomalainen kivikko vaatii alustalta tarkkaa harmoniaa

Suomalainen enduroreitti ei kohtele jousitusta samalla tavalla kuin tasainen eurooppalainen kovapohjainen rata tai pehmeä hiekkamaasto. Kallion reunat, terävät irtokivet, juurakot, saven liukkaus ja routavauriot tulevat vastaan usein samassa pätkässä. Alustan täytyy seurata pintaa hitaassa ryöminnässä, kestää iskuja vauhdissa ja säilyttää eturenkaan ohjattavuus silloin, kun ajolinja ei ole täydellinen. Siksi iskunvaimennuksen perussäätö kannattaa aloittaa mittaamisesta, ei ensimmäisenä klikkerien kääntämisestä.

Yleinen virhe on tehdä keulasta liian pehmeä siinä toivossa, että kivikko muuttuisi mukavammaksi. Liian vähäinen tuki saa keulan sukeltamaan jarrutuksessa ja painumaan liian syvälle ensimmäisissä terävissä iskuissa. Kun joustovara loppuu, jäljellä on kova mekaaninen isku, joka tuntuu käsissä paljon pahemmalta kuin oikein tuettu vaimennus. Tämän artikkelin tavoite on rakentaa toimiva lähtökohta järjestelmällisesti: mitataan staattinen ja dynaaminen painuma, tarkistetaan jousivakio, asetetaan puristus- ja paluuvaimennus maltillisesti ja testataan yksi muutos kerrallaan.

Perusta kuntoon mittaamalla jousituksen staattinen ja dynaaminen painuma

Painuma eli sag määrää, kuinka korkealla pyörä kulkee joustomatkallaan kuljettajan alla. Se vaikuttaa suoraan rungon keulakulmaan, trailiin, kääntyvyyteen, takarenkaan pitoon ja siihen, miten etu- ja takapää jakavat kuormaa. Jos takapää on liian matalalla, pyörä voi tuntua hitaalta kääntää ja keula keventyä kiihdytyksissä. Jos perä on liian korkealla, ohjaus muuttuu hermostuneeksi ja takarengas voi menettää kontaktin kivien päällä.

Takapään mittauksessa tarvitaan rullamitta, tukeva pukki ja avustaja. Etupyörän ja takapyörän on oltava ilmassa, jotta jousitus on täysin ulosjoustanut. Mittaa taka-akselin keskeltä samaan kiinteään rungon tai lokasuojan merkkiin ja kirjaa tulos A. Laske pyörä omalle painolleen ilman kuljettajaa, paina jousitusta kevyesti muutaman kerran ja mittaa uudelleen. Tämä on mitta B. Lopuksi kuljettaja nousee pyörän päälle täydessä ajovarustuksessa, seisoo tapeilla normaalissa enduroajoasennossa ja pitää pyörän suorassa. Avustaja vakauttaa pyörää ilman, että hän kannattelee sitä, minkä jälkeen saadaan mitta C.

1. Mittaus A tehdään pyörän ollessa pukilla ja jousituksen täysin ulosjoustanut.
2. Staattinen painuma saadaan laskemalla A miinus B.
3. Kuskin painuma eli race sag saadaan laskemalla A miinus C.
4. Säädä takajousen esijännitystä vain pieni määrä kerrallaan ja mittaa molemmat arvot uudelleen.
5. Toista mittaus aina, kun kuljettajan paino, ajovarusteet, jousi tai pyörän käyttäytyminen muuttuu.

Enduropyörän takapään race sag asettuu mallista ja valmistajan ohjeesta riippuen usein noin 100 millimetrin tuntumaan, mutta tarkka arvo on tarkistettava pyöräkohtaisesta ohjekirjasta tai alustan valmistajan suosituksesta. Staattinen painuma on yhtä tärkeä. Jos kuljettajan painuma saadaan kohdalleen vain kiristämällä jousi lähes tappiin tai löysäämällä sitä poikkeuksellisen paljon, jousivakio ei todennäköisesti sovi kuljettajan kokonaispainoon. Klikkerit eivät pysty korjaamaan väärää jousta.

Kivikkoerikoiskokeiden suositusarvot ja jousivakion tarkistus

Suomalaisessa kivikossa lähtökohta on yleensä sellainen, että pyörä säilyttää riittävän pidon pienillä nopeuksilla, mutta ei painu jatkuvasti pohjalle jarrutuksissa ja kivien peräkkäisissä iskuissa. Alla oleva taulukko antaa käyttökelpoisen suuntaa-antavan lähtökohdan. Lopulliset arvot riippuvat pyörän joustomatkasta, mallista, kuljettajan painosta, ajovarusteista ja valmistajan suosituksista.

Takajousen esijännityksen lisääminen nostaa perää ja pienentää race sagia. Esijännityksen vähentäminen laskee perää ja kasvattaa painumaa. Jos staattinen painuma jää säädön jälkeen liian pieneksi, jousi on usein liian jäykkä. Jos staattinen painuma kasvaa liian suureksi samalla, kun race sag on asetettu kohdalleen, jousi on usein liian pehmeä. Tällöin voimakas esijännitys voi pitää kuljettajan painuman nimellisesti oikeana, mutta pyörästä tulee pintakova ja joustomatkan alku ei toimi kunnolla.

Oikea jousivakio on kivikossa erityisen tärkeä, koska hidas ajaminen ei automaattisesti tarkoita pientä alustakuormaa. Kun pyörä kiipeää kivien yli, jousitus ottaa vastaan toistuvia, teräviä iskuja ja kuormitus siirtyy nopeasti etu- ja takapään välillä. Liian pehmeä jousi pohjaa ja saa vaimennuksen tuntumaan kovalta. Liian jäykkä jousi taas voi jättää renkaan kellumaan kivien päällä, jolloin pito katoaa ja pyörä pompauttaa kuljettajaa. Mittaa painumat ennen kuin vaihdat klikkereitä tai alat syyttää sisäisiä shim-pakkoja.

Puristusvaimennus ja paluuvaimennus hallintaan kivikkopätkille

Klikkerit muuttavat vaimennusöljyn virtausta, eivät jousen jäykkyyttä. Siksi niiden vaikutus alkaa vasta, kun painumat, rengaspaineet ja alustan mekaaninen kunto ovat kunnossa. Ennen säätämistä kirjaa nykyiset asetukset. Kierrä säädin kevyesti myötäpäivään pohjaan asti ja laske samalla klikit. Tätä asentoa kutsutaan nolla-asennoksi. Säädintä ei saa kiristää voimalla, koska neula tai säätimen istukka voi vaurioitua. Avaa sen jälkeen valmistajan perusasetuksen mukainen määrä vastapäivään.

Puristusvaimennus säätelee sitä, kuinka nopeasti jousitus painuu kasaan. Kivikkoerikoiskokeella keulan pitää pysyä riittävän korkealla jarrutuksissa ja kivien kasaantuessa, mutta sen on silti avauduttava pintaan. Jos compressionia kiristetään liikaa, keula alkaa hakata käsille, eturengas menettää pieniä maakosketuksia ja ohjaus muuttuu raskaaksi. Jos vaimennus on liian auki, keula sukeltaa, pohjaa ja muuttaa pyörän geometriaa kesken jarrutuksen. Muuta säätöä yleensä yksi tai kaksi klikkiä kerrallaan, aja sama kivikkokohta ja vertaa tunnetta.

Paluuvaimennus määrää, kuinka nopeasti jousitus palautuu puristuksen jälkeen. Liian hidas rebound ei anna jousituksen palautua peräkkäisten kivien välissä. Iskari pakkautuu isku iskulta kasaan, käytettävä joustovara pienenee ja pyörä alkaa kulkea matalana sekä raskaana. Liian nopea paluuvaimennus puolestaan voi potkaista takarenkaan irti maasta, nostaa perää kivestä ja tehdä pyörästä levottoman. Tavoite on, että rengas palautuu nopeasti mutta hallitusti, ei sinkoudu takaisin.

• Testaa etu- ja takapään tasapaino painamalla pyörää samanaikaisesti molemmilta tapeilta.
• Jos toinen pää palautuu selvästi nopeammin, tarkista reboundin lähtöasetukset ennen suurempia muutoksia.
• Jos perä painuu kivikossa isku iskulta, avaa paluuvaimennusta pienin askelin.
• Jos takarengas potkii sivulle tai pyörä pomppii kivien yli, sulje reboundia hieman.
• Pidä keula riittävän herkkänä, jotta eturengas säilyttää pidon märällä juurella ja liukkaalla kallion pinnalla.

Vianmääritys ja alustan reagointi yleisimpiin ajotuntuman ongelmiin

Keulan sukeltaminen johtuu usein liian pienestä puristusvaimennuksesta, liian pehmeästä jousesta tai väärästä painumasta. Tarkista kuitenkin ensin, onko kuljettajan jarrutustekniikka ja ajoasento muuttunut. Jos paino siirtyy jarrutuksessa voimakkaasti ohjaustangolle, keula kuormittuu enemmän kuin normaalissa tapeilta ajetussa asennossa. Kun painumat ovat oikein, kokeile puristusvaimennuksen sulkemista yksi tai kaksi klikkiä. Jos muutos ei tunnu loogiselta tai säädin on lähes äärialueella, tarvitaan todennäköisesti huoltoa tai jousivakion tarkistus.

Perä, joka heittelee peräkkäisissä kivissä, voi kärsiä liian nopeasta paluuvaimennuksesta. Toisaalta liian hidas rebound tuntuu usein siltä, että takapää jää alas ja pyörä alkaa menettää joustovaraa iskujen sarjassa. Tarkkaile, nouseeko pyörä kivestä terävästi vai jääkö se matalaksi. Etu- ja takapään oireita ei pidä erottaa toisistaan liian jyrkästi, sillä rungon tasapaino vaikuttaa koko pyörään. Saman oireen taustalla voi olla takapään lisäksi keulan korkeus, väärä race sag tai liiallinen kuormitus takarenkaalla.

• Tarkista rengaspaineet ennen säätötestiä. Liian suuri paine heikentää kivipitoa ja tekee rungosta kovan tuntuisen.
• Tarkista renkaan kunto, vanne, laakerit, linkusto ja ohjauslaakerit. Mekaaninen välys voi tuntua vaimennusongelmalta.
• Etsi haarukan liukuputkista ja takaiskunvaimentimen varresta öljyisiä jälkiä.
• Jos klikkereillä ei ole enää havaittavaa vaikutusta, älä jatka niiden kiertämistä ääripäihin.
• Huomioi ajotunnin määrä. Öljy, kaasu ja tiivisteet kuluvat vähitellen, vaikka pyörä tuntuisi vielä ajettavalta.

Huollon tarve näkyy usein ensin pidon ja vakauden hitaana heikkenemisenä. Pyörä voi alkaa pomppia, takapää potkia esteissä tai keula pohjata aikaisempaa helpommin. Öljyn ominaisuuksien muuttuessa vaimennus ei enää toimi samalla tavalla kuin säätöjen aikana. Kulunut tiiviste voi päästää öljyä ulos ja likaa sisään, jolloin liukuputki, stefa ja sisäosat vaurioituvat. Jos alusta ei reagoi klikkereihin normaalisti, painumat muuttuvat ilman selvää syytä tai pyörän käytös on huollon jälkeenkin epäloogista, vika kannattaa selvittää huollossa eikä yrittää peittää sitä säätimillä.

Tee säätämisestä rutiini ja nauti maastopätkien pidosta

Toimiva jousitus syntyy järjestyksessä. Ensin tarkistetaan pyörän mekaaninen kunto ja rengaspaineet, sen jälkeen mitataan painumat ja varmistetaan jousien sopivuus. Vasta tämän jälkeen säädetään puristus- ja paluuvaimennusta. Jokaisesta muutoksesta kannattaa kirjata ylös klikit, ajo-olosuhteet, rengaspaineet ja havainto. Kun sama kivikkokohta ajetaan uudelleen, säätöjen vaikutus on mahdollista erottaa kuskin vireestä ja reitin muuttumisesta.

• Säädä vain yhtä asiaa kerrallaan.
• Tee pieni muutos, yleensä yksi tai kaksi klikkiä.
• Aja sama pätkä samalla ajolinjalla ennen seuraavaa muutosta.
• Kirjaa toimiva asetus ajopäiväkirjaan eri keleille ja rengaspaineille.
• Keskeytä säätäminen ja vie alusta huoltoon, jos toiminta on epäsäännöllistä tai säätimet eivät vaikuta.

Kun painumat, jousivakio ja vaimennukset ovat tasapainossa, pyörä säilyttää maakosketuksen paremmin. Eturengas ohjaa kivien yli, takarengas löytää pitoa liukkaalla juurella ja kuljettaja joutuu tekemään vähemmän korjausliikkeitä. Se säästää käsivarsia, parantaa keskittymistä ja vähentää virheitä pitkällä pätkällä. Ennen seuraavaa harjoitussessiota kannattaa ottaa esiin rullamitta, meisseli ja muistiinpanot. Muutama järjestelmällinen mittaus voi muuttaa koko pyörän käytöksen suomalaisessa kivikossa.